School, hockey, eat, sleep, repeat. Siinä on melko peruspäivä Pohjois-Amerikan yliopistossa.
Ajattelin ensiksi hieman kertoa kuka oikein olen ja sitten avata hieman enemmän elämääni Quinnipiacin Yliopistossa, ja sitä kuinka sinne oikein päädyin.
Tosiaan, nimi on Anna Kilponen ja ikä 22 vuotta. Olen leftiltä pelaava peruspakki. Pelaan ja opiskelen psykologiaa USA:ssa nyt kolmatta vuotta. Sitä ennen pelasin Suomessa naisten SM-sarjaa Ilveksessä ja Kuortaneella. Naisten maajoukkueen mukana olen ollut kaudesta 2011-2012 asti.
Niin kauan kuin muistan, jääkiekko on vahvasti säädellyt elämänvalintojani, mm. koulupaikkojen suhteen. Lukioaikani päätin viettää Kuortaneella urheilulukiossa, jossa olosuhteet olivat nuorelle jääkiekkoilijan alulle ainutlaatuiset. Mielestäni ¨set-up¨ Kuortaneella valmisti minua myös hyvissä määrin nykyiseen elämääni urheilijana yliopistoympäristössä: koulu, harjoitteluolosuhteet ja asunto olivat kaikki vähintään 10 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Elämänhallintaa ja ajankäyttöä piti opetella, jotta tavoitteellinen urheilu ja koulunkäynti mahtuivat sopusuhtaisesti kuvioihin. Sama taito on edelleen valttikortti arjessani.
Muistan, että jo peruskoulun aikana yhtenä haaveistani oli päästä Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa NCAA:ssa (National Collegiate Athletic Association), sillä vaikka jääkiekko onkin ollut aina isossa roolissa, on koulutuksen tärkeys ollut aina perheessäni isossa arvossa ja kouluhommat on aina hoidettu kunnialla. Lukio-aikana tämä haave alkoi realisoitumaan, kun muutamat valmentajat eri yliopistoissa ottivat yhteyttä minuun ja silloiseen valmentajaani Jari Riskuun. Hänen ja tietenkin omien vanhempieni kanssa sitten tutkimme eri vaihtoehtoja ja teimme plus- ja miinuslistoja helpottamaan päätöstä.
Helppo ei päätös ollut, varsinkin kun kaikki tieto oli englanniksi ja monet asiat täysin vieraita suomalaisessa kulttuurissa. Paljon asioita piti ottaa huomioon, varsinkin stipendipuoli, sillä koulunkäynti Yhdysvalloissa on melko tyyristä. Ilman opintoja ja urheilua kattavaa stipendiä ei ainakaan minulla olisi ollut mahdollisuutta lähteä uuden kokemuksen perään. Loppujen lopuksi, kouluvierailujen, kielitestien ja loputtomien paperitöiden jälkeen, päädyin North Dakotan Yliopistoon Vilma Tanskasen kanssa, ja vuotta myöhemmin myös Emma Nuutinen liittyi joukkoihin. Siellä kului kaksi kautta, kunnes yliopisto päätti täysin yllättäen lopettaa naisten jääkiekko toiminnan ja koulun etsiminen tuli taas ajankohtaiseksi. Tällä kertaa minun tieni erosivat Vilmasta ja Emmasta, jotka jatkavat yliopisto uraansa Merchyhurstin yliopistossa, kun itse päädyin nykyiseen opinahjooni, Quinnipiacin yliopistoon.
Vaikka North Dakota ja Quinnipiac ovat ympäristönsä puolesta hyvin erilaisia, perusarki toimii melko samalla kaavalla. Harjoitusaika sisältyy ¨lukujärjestykseen¨ ja näin on tavallaan helpotettu opiskelun ja urheilun yhdistämistä. Kuten mainitsin aiemmin, pääaineenani opiskelen psykologiaa, joten korkeamman tason kurssini ovat siihen keskittyneitä. Koulu kuitenkin vaatii opiskelijoitaan käymään tietyn määrän peruskursseja laajalta rintamalta. Niinpä olenkin kuluneen syyslukukauden aikana opiskellut aineita laidasta laitaan: psykologian ¨research methods¨ kurssista USA:n alkuaikojen historiaan ja kansainväliseen bisnekseen.
Useimmiten omat tuntini alkavat klo 8 aamulla ja sitä ennen tietenkin on syöty ravitseva aamupala ja nautittu kuppi kahvia päivän käynnistämiseksi. Joinain aamuina aloitan päiväni taitojäällä hieman ennen klo 7. Tämänkin takia on kätevää, että harjoitusolosuhteet ovat lähellä asuntoa ja vain noin 5 minuutin bussimatkan päässä koulusta. Koulutunneilla istun kuuliaisesti yleensä klo 8-12 ja jossain välissä nappaan lounaan mukaan koulun ruokalasta. Ruokala tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja, mutta urheilijana saa olla tarkkana mitä sieltä suuhunsa laittaa. Tämän vuoksi pyrinkin valmistamaan omat ateriani mahdollisimman usein, useimmiten lounas on kuitenkin helpoin nauttia koululla tuntien lomassa.
Aamutuntien jälkeen suuntaan matkani jäähallille harjoituksiin. Joukkueen jääharjoitukset alkavat suunnilleen 14.30, joskus ylivoimaa tai muita ¨special team¨ -kuvioita hiotaan kuntoon ennen yhteistä osuutta. Itse saavun hallille hyvissä ajoin ennen harjoitusten alkua viimeistään klo 13 aikaan, jotta ehdin tehdä hyvän lämmittelyn etukäteen. Jääharjoitusten kesto vaihtelee yleensä 1-1,5 tunnin välillä.
Maanantaisin ja keskiviikkoisin jääharjoituksen jälkeen ohjelmaan kuuluu joukkueen yhteinen voimaharjoitus. Useimmiten teemme kuitenkin ekstratyötä jään ulkopuolella fysiikkavalmentajan kanssa muinakin päivinä. Kun päivä on harjoitusten puolesta pulkassa klo 17 aikoihin, on osalla pelaajista vielä iltatunteja. Minulla onneksi vain kerran viikossa, joten muina päivinä onkin aikaa kokata oma päivällinen ja tehdä läksyjä loppuilta.
Päivärytmi on useimpina päivinä melko samanlainen. Harjoittelemme maanantaista torstaihin, perjantaina ja lauantaina sitten pelataan. Jos vuorossa on vieraspeliviikonloppu, lähdemme melkein aina matkaan jo torstaina pyrkien välttämään pitkää istumista bussissa pelipäivinä. Sunnuntait ovat pyhitetty levolle ja viikon aikana rästiin jääneille kouluhommille. Arki on siis helpolla tavalla haastavaa: päivärytmi selviää lukujärjestystä seuraamalla ja kaikki tarvittava on lähellä, mutta haasteita tuo koulu ja siihen tarvittavan ajan löytäminen sekä päivittäin itsensä haastaminen jääkiekon puitteissa.
Vaikka ensimmäinen lukukauteni North Dakotassa olikin haastava uuden kielen, kulttuurin ja koti-ikävän kanssa, olen mielestäni vähitellen sopeutunut kulttuuriin ja elämäntapaan Atlantin toisella puolella. Olen oppinut arvostamaan eri kulttuureja ja niiden ainutlaatuisuutta eri tavalla. Arvostan kouluympäristössäni sitä, kuinka paljon urheilijoita arvostetaan ja ollaan valmiita auttamaan, jotta opintojen ja urheilu-uran yhdistäminen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi, välillä on tullut oltua poissa koulusta montakin viikkoa putkeen maajoukkueleirin vuoksi, mutta opettajani ovat olleet erittäin kannustavia ja tulleet hyvin vastaan kouluvaatimusten kanssa.
Urheilullisesti olosuhteet ovat myös erittäin korkealla tasolla. Täysipäiväiset valmentajat, niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin, huoltajat ja medikaalijoukot mahdollistavat sen, että urheilijoilla on tukiverkosto sitäkin kautta kunnossa. Ehkä vielä kaikkea tätä tärkeämpänä voisi pitää elämänkokemusta, jonka tästä neljän vuoden ajasta saan. On ollut pakko itsenäistyä vielä enemmän, kun koti on niin kaukana. Ja väkisin kielitaitokin jossain määrin karttuu.
Kaikesta huolimatta on mukavaa viettää joululomaa koti-Suomessa! Vaikka arki onkin suoraviivaista, tekee parin viikon kiireettömämpi ajan jakso kotona aina hyvää. Erityisesti aion nauttia saunasta, suomalaisesta kahvista, kävelyteistä, kotiruoasta, suomen kielestä, ja ennen kaikkea laatuajasta perheen ja ystävien kanssa.
Rauhallista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille!!!
Anna Kilponen #5
PS1. Jos haluat seurata tarkemmin arkea Quinnipiacissa, alla löytyvät joukkueemme sosiaalisen median sivut!
Twitter: QU_WIH
Instagram: qu_wih
snapchat: qu_wih
PS2. Seuraavaksi olisi mukava kuulla juttua pohjoisen tytöiltä Oulusta, Isa Rahunen ja Saila Saari, seuraava kirjoitusvuoro on teidän!