Meidän perheessä jääkiekko on näytellyt pääosaa jo yli 10 vuotta.
Molemmat poikamme ovat oppineet luistelemaan taaperoiässä, heti ensikenkien lennettyä nurkkaan.
Tuolloin, yli 10 vuotta sitten minulla ei ollut pienintäkään ennakkoaavistusta siitä, miten suureksi harrastukseksi lätkä meidän perheessämme muodostuisi.
Aika on mennyt kuin siivillä. Matkan varrelta takkiin on tarttunut vaikka mitä: iloja, suruja, voittoja, tappioita, ystäviä, muistoja...kokemuksia, joita ilman elämämme olisi ollut paljon tylsempää.
Perheessämme on siis kaksi poikaa, joille lätkä on ollut iso sydämen asia ihan pienestä pitäen. Toki olemme kokeilleet muitakin harrastuksia vuosien varrella mutta lätkä on ollut aina ykkönen.
Asumme pienessä kalastajakylässä, länsirannikolla. Täällä jokaisella asukkaalla tuntuu olevan vene ja sinikeltainen sydän. Joitakin lukuja muistellessani, jopa 80 prosenttia poikalapsista harrastaa täällä jääkiekkoa jossakin elämänsä vaiheessa. Osa lopettaa nopeammin, osa jatkaa pidemmälle.
Meillä on kokemusta molemmista poluista. Vanhempi poikamme on pelannut tällä kaudella sekä C- että B-junnuissa. Nuorempi teki puolestaan jo vuosia sitten päätöksen vaihtaa kilparyhmästä toiseen seuraan, jossa lätkää on mahdollista pelata harrastuspohjalta.
Päätös on ollut oikea, sillä jo hetken kadonneeksi luulemani innostus jääkiekkoa kohtaan on hänen osaltaan löytynyt uudestaan.
Jääkiekkoharrastus on ollut myös perheemme kolmas kasvattaja. Poikamme ovat oppineet tämän harrastuksen sivutuotteena niin ryhmässä toimimista, sääntöjen noudattamista, aikatauluttamista kuin omista tavaroistaan huolehtimistakin. Erinomaisia taitoja kaikki myös "siviilielämässä".
Entä sitten me vanhemmat. Kyllä, tämä on ehdottomasti koko perheen harrastus. Tämä on kasvattanut myös meitä monella tavalla.
Parasta ovat kuitenkin joukkueen riveistä löytyneet ystävät. Hallille on aina mukava mennä, kun tuttuja kasvoja on vastassa, olipa paikkakunta sitten melkein mikä tahansa.
Usein sanotaan, että aikuisiällä on vaikea saada uusia ystäviä. Tämän harrastuksen kautta olen kuitenkin saanut monia ystäviä, joiden kanssa vietetään aikaa myös jäähallien ulkopuolella.
Ilman lastemme jääkiekkoharrastusta elämämme olisi sylillisen verran köyhempi. Sydämestäni voin todeta, että jääkiekkoyhteisö on todellakin toinen perheemme ja jäähalli toinen kotimme.
Tavataan siis hallilla!